Quantcast
Channel: Kamomillan konditoria
Viewing all 299 articles
Browse latest View live

Runebergin päivän herkut

$
0
0


Runebergin päivä on yksi lempijuhlistani. Ei siksi, että olisin jotenkin Runebergin fani, mutta hänen vaimonsa Fredrikan keksimistä tortuista tykkään sitäkin enemmän. Jotenkin vaan Runebergin tortussa kaikki maistuu hyvälle yhdessä: mantelit, vadelmat, sokerikuorrutus, kardemumma.

Tein Runebergin torttua juhlistaakseni hyvin amatöörimäisen videon YouTubeen, jotta myös siellä päästäisiin vegaanisten herkku-Runebergien makuun. 


Jos video ei toimi tässä, niin linkkaa tiesi Kamomillan konditorian YouTube-kanavalle osoitteeseen: www.youtube.com/watch?v=VdikRC_Ke2k. Tai klikkaa itsesi sinne joka tapauksessa ja tilaa kanava, niin saat tiedon, kun julkaisen sinne uusia videoita. Aika harvakseltaan olen niitä sinne tähän saakka julkaissut, mutta tarkoituksena olisi pikkuhiljaa saada blogin perusresepteistä videoita kaiken kansan katsottaviksi.

Tässä lista blogin monista Runeberg-variaatioista:
Perusohje
Gluteeniton versio
Karppaajalle sopiva ohje
Muffinssi-Runebergit
Hauskojen ihmisten nakkiruunari

Mea Salon raaka-Runebergin löydät Hellottamasta kokista:
www.hellatonkokki.blogspot.fi/2014/01/raaka-runebergintorttu.html


Ei sitten muuta kuin hyvää Runebergin päivää itse kullekin!

Blogin synttäreitä juhlitaan ystävänpäivänä!

$
0
0
Viikon päästä juhlitaan Kamomillan konditorian viisivuotissynttäreitä ja juuri sinä olet tervetullut mukaan! Katan synttäripöydän perjantaina 14.2. klo 14–18 Runsaudensarveen Tampereelle osoitteeseen Aleksanterinkatu 30. Tarjolla on blogista tuttuja herkkuja, joten nyt on hyvä tilaisuus tulla maistelemaan niitä livenä ja näyttämään samalla minulle, keitä te kaikki lukijat siellä näytön toisella puolella olette.


Synttäritapahtuma löytyy myös Facebookista, joten kutsuthan myös kaverisi mukaan!

Viiden vanha!

$
0
0

Kamomillan konditoria vietti tänään 5-vuotissynttäreitä tuttuun tapaan Runsaudensarvessa. Kakkua, keksejä ja kakkusia katosi kehujen kera noin seitsemänkymmenen synttärivieraan vatsoihin, joten päivä oli kyllä aikas tosi mainio.

Ihan kamalasti kiitoksia kaikille mukanaolleille! On tosi mukavaa syöttää blogin herkkuja ihmisille, kun samalla pääsee kuulemaan ja näkemään, että leivonnaiset maistuvat ihan oikeasti hyvälle. Olen järkännyt blogisynttärit kolme kertaa aiemminkin, ja nyt oli ensimmäinen kerta, kun leivonnaisten kananmunattomuutta ei oikeastaan lainkaan ihmetelty. Ehkäpä siis vegaaninen leivonta on pikkuhiljaa siirtymässä pois marginaalista, mikä on ihan mahtava juttu. Kanat kiittävät!

Pöytä oli tällä kertaa katettu seuraavilla nameilla:

Törkyöverikeksejä!
Mustikka-sitruuna-valkosuklaakakkunen (12 kpl)
  • 2 dl mustikoita
  • 1 dl vettä
  • 1 dl öljyä
  • 2 dl sokeria
  • 0,25 tl suolaa
  • 0,25 tl vaniljajauhetta 
  • 2 tl raastettua sitruunankuorta
  • 3 dl vehnäjauhoja
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 0,5 tl ruokasoodaa
  1. Laita uuni kuumenemaan 190 asteeseen. Vuoraa muffinssipelti paperivuoilla tai käytä uunissa leviämättömiä vuokia, kuten amerikan-, italian- tai foliovuokia.
  2. Soseuta mustikat, vesi, öljy, sokeri, suola, vanilja ja sitruunankuori tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella tasaiseksi.
  3. Sekoita toisessa kulhossa vehnäjauhot, leivinjauhe ja ruokasooda.
  4. Kaada mustikkaseos jauhojen joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Vältä ylisekoittamista, jotta taikina ei sitkostu.
  5. Jaa taikina vuokiin ja paista esilämmitetyssä uunissa 18–20 minuuttia eli kunnes muffinssit ovat kypsiä. Anna muffinssien jäähtyä hyvin.
Valkosuklaakuorrute
  • 1 prk vaahtoutuvaa soija-, kaura- tai riisivispiä (Alpro, SoyaToo!, Sunnuntai, GoGreen)
  • 100 g maidotonta valkosuklaata (Sweet William, Plamil, Organica)
  • 1 tl raastettua sitruunankuorta
  • 1 rkl sitruunan mehua
  • 0,25 tl vaniljajauhetta tai 1 tl vaniljasokeria
  1. Vaahdota jääkaappikylmä vispi.
  2. Sulata valkosuklaa varovaisesti.
  3. Sekoita kaikki ainekset keskenään.
  4. Pursota jäähtyneiden kakkusten päälle.
Mustikkaisten kakkusten pohjat olivat tosi svengaavan värisiä!

Ihan ilman kommelluksia eivät nämä synttärit sujuneet. Tein täytekakut valmiiksi eilen, ankkuroin ne hyvin sekä pohjapahveihinsa että laatikkoihinsa. Sitten nappasin kakut kainaloon ja kannoin ne suurella varovaisuudella Runsaudensarveen odottamaan tätä päivää. Tänään kakkulaatikoita availlessani tajusin, että vaikka kakkujen alin kerros olikin pysynyt matkan ajan hyvin paikallaan, olivat ylemmät kerrokset päässeet liukumaan – molemmissa kakuissa, ja koska kakut olivat tämän jälkeen saaneet rauhassa jääkaapissa jähmettyä keskenään, niin tänään ei kerroksia tietenkään enää saanut siirrettyä takaisin oikeille paikoilleen. Hieman kyllä nauratti!

Tarinan opetus on siis se, että juuri valmistuneen täytekakun kannattaa ihan oikeasti antaa levätä suht paikoillaan useamman tunnin ajan, jotta sen täytteet jähmettyvät, eivätkä kakun ylemmät kerrokset lähde seikkailemaan. Mitään suuren suurta katastrofia tästä ei syntynyt ja kakut maistuivat vinosta olemuksestaan huolimatta oikein hyville.


Täytteet kätevästi näkyvissä!
Mansikka-vadelmamoussekakku (20 hengelle)

Jännittävä porrastettu kakku!


Appelsiini-suklaamoussekakku (20 hengelle)
  • Kakun pohjana on kaksi gluteenitonta vaaleaa kakkupohjaa. Levyt on leikattu tämän ohjeen mukaan.
  • Kakku on kostutettu appelsiinin mehun, veden ja sokerin seoksella.
  • Kakun välissä on tämän mousseohjeen tapaan tehtyä appelsiinisuklaamoussea. Käytin kaksi purkkia SoyaToo!:n riisivispiä, 200 g appelsiinisuklaata, 2 tl appelsiinin kuorta ja 1 dl:n tomusokeria.
  • Kakun kuorrutteena on appelsiininmakuista suklaakuorrutetta, joka on tehty tämän kuorrutteen tapaan. Käytin 150 g margariinia, 0,5 dl kaakaojauhetta, 0,25 tl vaniljajauhetta, n. 1 pkt tomusokeria, 2 rkl appelsiinin mehua ja 1 tl appelsiinin kuorta.

Voinpa lopuksi vain sanoa, että onpa mahtavaa kirjoittaa Kamomillan konditoriaa. Kiitokset kaikista näistä viidesta vuodesta kaikille teille lukijoille!

Irvistävä blogin kirjoittaja ja irvistävä kakku!

Suklaata ja appelsiineja

$
0
0

Tänään oli Oikeutta eläimille -yhdistyksen uusien ilta Tampereella ja minä vähän leivoskelin sinne pikkukakkusia. Koska hedelmäkulhossa oli valloittavia veriappelsiineja, päätin sekoitella niistä ja kaakaosta hyvän kombon. Nam nam! Samaan syssyyn leivoin myös appelsiini-suklaakorvapuusteja työpaikalleni Runsaudensarveen asiakkaiden iloksi. Runsiksessa eletään nyt aika vakavia aikoja. Jos haluat auttaa Runsista, lue lisätietoja tästä tapahtumasta ja jaa se myös kavereille Facebookissa. Kiitos! ♥

Appelsiini-suklaapikkukakkuset (12 kpl)
  • 2,5 dl kaura-, soija- tai kookosmaitoa
  • 0,75 dl rypsiöljyä
  • 2 dl sokeria
  • 0,5 tl suolaa
  • 0,25 tl vaniljajauhetta tai 2 tl vaniljasokeria
  • 2 tl raastettua appelsiinin kuorta
  • 0,5 dl kaakaojauhetta
  • 3 dl vehnäjauhoja
  • 0,5 tl ruokasoodaa
  • 1 tl leivinjauhetta
Kuorrute
  • 100 g vegaanista margariinia (suosittelen Tummansinistä Keijua)
  • 0,75 dl kaakaojauhetta
  • 0,25 tl vaniljajauhetta tai 2 tl vaniljasokeria
  • 5 dl tomusokeria
  • 2 rkl appelsiinin mehua
  • 0,5 tl raastettua appelsiinin kuorta
  1. Laita uuni kuumenemaan 190 asteeseen. Vuoraa muffinssipelti paperisilla muffinssivuoilla tai käytä uunissa leviämättömiä amerikan-, italian-, folio- tai silikonivuokia.
  2. Sekoita kauramaito, rypsiöljy, sokeri, suola, vaniljajauho ja appelsiinin kuori.
  3. Siivilöi joukkoon kaakaojauhe, puolet vehnäjauhoista, ruokasooda ja leivinjauhe ja sekoita tasaiseksi. Sekoita mukaan vielä loput vehnäjauhot. Vältä ylisekoittamista, jotta taikina ei sitkostu.
  4. Jaa taikina vuokiin ja paista esilämmitetyssä uunissa 20 min. Anna pikkukakkusten jäähtyä täysin ennen niiden kuorruttamista.
  5. Vaahdota sähkövatkaimella margariini, kaakaojauhe, vaniljajauhe ja puolet tomusokerista. Lisää appelsiinin mehu ja kuori sekä loput tomusokerit ja vaahdota kuohkeaksi. Pursota jäähtyneiden pikkukakkusten päälle.

Appelsiini-suklaakorvapuustit (24 kpl)
  • 1 annos pullataikinaa, jolle löydät ohjeen tästä linkistä.
  • 50 g maustamatonta soijatuorejuustoa tai vegaanista margariinia
  • 2 tl raastettua appelsiinin kuorta
  • 0,25 tl vaniljajauhetta tai 2 tl vaniljasokeria
  • 0,5 dl fariinisokeria
  • 75 g tummaa suklaata
  • voiteluun agar agar hyytelöä (tai vaniljasoijavanukasta tai sokerivettä)
  • koristeluun raesokeria
  1. Valmista ja kohota pullataikina ohjeen mukaan. Kaulitse taikina yhdessä tai kahdessa osassa suorakaiteen muotoiseksi levyksi.
  2. Sekoita soijatuorejuusto (tai margariini), appelsiinin kuori ja vaniljajauhe keskenään ja levitä seos pullataikinalevyn päälle. Levitä pinnalle fariinisokeri. Raasta tai leikkaa suklaa pieniksi hipuiksi ja ripottele taikinalevyn päälle.
  3. Rullaa levy tiukaksi rullaksi ja leikkaa mieluisan kokoisiksi puusteiksi. Paina peukaloilla puustin keskelle sauma.
  4. Anna kohota liinan alla. Voitele agar agar hyytelöllä ja ripottele pinnalle raesokeria. Paista 225-asteisessa uunissa pullan koosta riippuen 8–12 minuuttia, kunnes pullat ovat kauniin värisiä.

Lisäys 4.3.2014: YouTubesta voi nyt katsella videon, josta mahdollisesti voi olla apua pullanleipojalle.

Itsetehdyt suklaamunat

$
0
0

Koska uusia, joskus aika turhiakin taitoja on kiva opetella, halusin tehdä itse suklaamunia. Pikkuisen siinä joutui kyllä näpräilemään, mutta mitenkään erityisen vaikeaa ei suklaamunien tekeminen ollut. Käytin omien munieni tekemiseen sekä vegaanista soijamaitosuklaata että vegaanista valkoista riisimaitosuklaata. Hyviä tuli!

En itse jaksanut tällä kertaa temperoida suklaata ja lopputuloksen voit nähdä rullailemalla sivua hieman alemmaksi. Suosittelenkin temperoimaan suklaan, jos haluaa tehdä nättejä suklaamunia, jotka pysyvät nätteinä myös useamman päivän päästä. Ohjeen temperoimiseen löydät täältä.

Suklaamunat
  • suklaata
  • Kulho suklaan sulattamista varten
  • suklaamunamuotteja tai muffinssivuokia
  • lusikka ja/tai pullasuti
  • ritilä
  • leivinpaperia
  • Kertakäyttöhanskat
  • Kulho ja sen päälle sopiva tasapohjainen kulho suklaamunan puolikkaiden liimaamista varten
  1. Temperoi suklaa (tai ota kirjoituksen alimman kuvan mukainen riski ja vain sulata se).
  2. Levitä suklaata lusikalla tai pullasudilla muotin tai muffinssivuoan sisälle mahdollisimman tasaisesti noin parin millimetrin paksuinen kerros.
  3. Käännä muotti ylösalaisin ritilän päälle, jonka alle on levitetty leivinpaperi. Näin suklaa levittyy kaikkein tasaisimmin muottiin, eikä pakkaudu sen pohjalle paksuksi kerrokseksi. Ritilän sijaan voit laittaa muotin kulmiin sopivat korokkeet (esim. tulitikkuaskit), jotka pitävät muotin irti leivinpaperista.
  4. Laita muotit jääkaappiin kovettumaan puoleksi tunniksi.
  5. Levitä toinen kerros suklaata. Varmista, että suklaaseen ei jää läpikuultavia eli ohuita kohtia. Käännä muotit taas ylösalaisin ritilän päälle ja anna kovettua jääkaapissa täysin.
  6. Kovettumisvaiheessa suklaata on hieman valunut muotin ulkopuolelle. Tasoita suklaamunan puolikkaiden reunat terävällä veitsellä ennen kuin irrotat ne muoteista.
  7. Irrota suklaamunanpuolikkaat muoteista. Muovimuoteista erityisesti temperoimaton suklaa on hieman hankala saada irti, sillä muovimuotti ei juurikaan jousta. Painele muottia eri puolilta napakan hellästi, jolloin näet, että suklaa alkaa irrota muotista. Jatka, kunnes suklaamunan puolikas irtoaa. Jos suklaa tuntuu sulavan ja tarttuvan kiinni muottiin, kannattaa suklaa laittaa aina välillä takaisin jääkaappiin kovettumaan. Temperoitu suklaa lähtee muotista irti temperoimatonta helpommin.
  8. Kiehauta vesi ja laita sen päälle tasapohjainen kulho. Leikkaa kulhon pohjalle pieni pala leivinpaperia, niin säästyt tiskiltä. Laita kertakäyttöhanskat käteesi viimeistään tässä vaiheessa, niin suklaamunat välttyvät sormenjäljiltä. Ota suklaamunan puolikas käteesi ja paina sen reunat hellästi kulhossa olevaa leivinpaperia vasten. Anna lämmön sulattaa sen reunoja hieman. (Jos haluat laittaa suklaamunan sisälle yllärin, tee se tässä vaiheessa.) Paina sulanut reuna kiinni toiseen suklaamunan puolikkaaseen. Tee sama kaikille suklaamunille. Anna jähmettyä jääkaapissa ja trimmaa vielä saumakohdat tasaisiksi.

Ostin omat suklaamunamuottini täältä. Ostin kolmea eri kokoa, joista pienin osoittautui turhan hankalaksi käyttää. Koska muotti on tosi kovaa muovia eikä pieni muotti jousta juuri yhtään, on siitä tosi hankalaa saada pikkumunia irti. Aion toki yrittää uudelleen temperoidulla suklaalla, sillä sen pitäisi irrota temperoimatonta suklaata helpommin muotista.


Munanmalliset muotit (ei muuten kannata googlata noilla sanoilla..) eivät tietenkään ole mitenkään välttämättömiä suklaamunien valmistamisessa, jos munan muodolla ei ole kauheasti väliä. Jos tarkoituksena on tehdä suklaisia, onttoja asioita, onnistuu se myös käyttämällä muottina paperisia tai silikonisia muffinssivuokia. Kuvan muffinssivuokasuklaamuna on hieman sulanut, koska en malttanut antaa sen kovettua kunnolla ennen vuoasta irrottamista, kasaamista ja kuvaamista. Välillä on vähän laiskoja päiviä.


Jos suklaamunien valmistaminen itse ei kiinnosta, löytyy vegaanisia suklaamunia myös valmiina – vaikkakin joskus niiden etsiminen voi olla työlästä: 
  • Dammenbergilla on vegaaninen suklaamuna, jonka sisältä löytyy syötävä yllätys. En ole itse nähnyt noita koskaan missään kaupoissa, mutta isommat marketit niitä kuulemma myyvät. Dammenbergiltä voi tilata niitä myös suoraan.
  • Sorini-merkkisiä pieniä suklaamunia olen nähnyt aikaisempina pääsiäisinä myytävän Vapaa valinnoissa (nykyisin Tokmanni) ja ehkä Sokoksella.
  • Lidlissä on pääsiäisen aikaan ollut myynnissä marsipaanitäytteisiä suklaamunia. 

Ja loppuun vielä kuva siitä, miltä temperoimattomat suklaamunat näyttivät vuorokauden kuluttua valamisesta. Onneksi nämä olivat vain harjoitusmunia, ja ihan tietoisesti jätin ne temperoimatta. Jos tämmöiset hauraat ja ruosteisen näköiset munat eivät kiinnosta, kannattaa suklaa ehdottomasti temperoida.

    Salainen päiväkirja eläintiloilta -kirjan arvonta

    $
    0
    0

    Posti toi minulle reilu viikko sitten kirjan, jonka avasin heti ja luin loppuun saman päivän aikana. Kyseessä on Eveliina Lundqvistin kirjoittama Salainen päiväkirja eläintiloilta. Eveliina opiskeli eläintenhoitajaksi ja suoritti harjoittelunsa tuotantoeläintiloilla. Hän kirjoitti kokemuksistaan päiväkirjaa sekä selvittääkseen omia ajatuksiaan että kertoakseen eläintilojen arjesta myös kaikille meille, jotka emme pääse sitä näkemään. Eveliina kirjoittaa näin kirjansa johdannossa:
    "On ehdottoman tärkeää, että ihmiset saavat tietää, mitä tuotantotilojen suljettujen ovien takana tapahtuu päivisin. Tavallisen talliaisen on vaikea päästä tutustumaan tiloille, mutta vielä vaikeampaa on päästä näkemään niiden todellinen, päivästä toiseen kestävä arki. Aiheesta ei median välityksellä saa useinkaan oikeaa kuvaa. Suljettujen ovien takana voi tapahtua mitä tahansa, sillä vangitut eläimet eivät puhu puolestaan."
    Mielestäni kirja on kirjoitettu hienosti. Eveliina havainnoi työnsä lomassa, millaista on eläinten ja eläintiloilla työskentelevien ihmisten arki ja kertoo nämä havaintonsa lukijoille. Vaikka kirjassa onkin myös rankkoja kertomuksia, ei se rakennu verellä ja väkivallalla mässäilylle.

    Kirja-arvonta on päättynyt! Kiitos kaikille osallistuneille.

    Toivon, että mahdollisimman moni hankkisi kirjan luettavakseen. Asiaa helpottaakseni ostin toisen kappaleen Eveliinan kirjaa, jotta voin lahjoittaa sen yhdelle teistä lukijoistani. Jos haluat osallistua kirja-arvontaan, toimi näin:
    • Kommentoi tätä tekstiä kirjoittamalla jokin itsellesi tärkeä eläimiin liittyvä muisto tai kokemus.
    • Käytäthän tunnistettavaa nimeä tai nimimerkkiä!
    • Vastausaika päättyy torstaina 20.3. klo 21.
    Onnea arvontaan!
    Eveliina oli tänään puhumassa Tampereella Vanhalla kirjastotalolla. Häntä kuulemassa oli minä sekä kuusikymmentä muuta kiinnostunutta, jotka saivat syödäkseen leipomiani juttuja. Tarjolla oli jo jonkinlaiseksi klassikoksi muodostuneita törkyöverikeksejä, maapähkinä-suklaa-vaniljakakkusia sekä allergikkoystävällisiä mustikka-kardemummamuffinsseja.

    Maapähkinä-suklaa-vaniljakakkusten pohjan ohjeen löydät tästä linkistä. Kakkuset oli kuorrutettu suklaaganachella, jonka tein kuumentamalla 2 rkl riisimaitoa ja sekoittamalla sen sekaan 100 g maidotonta suklaata. Sekoitin suklaata, kunnes se oli täysin sulaa ja sen jälkeen odottelin reilu tunnin verran, jotta ganache oli riittävän jämäkkää levitettäväksi. Ganachen päälle painelin lopuksi reilusti suolapähkinöitä.

    Mustikka-kardemummamuffinssit (12 kpl)
    • 2 dl mustikkaa
    • 1 dl vettä
    • 0,5 dl öljyä
    • 2 dl sokeria
    • 0,5 tl suolaa
    • 2 tl kardemummaa
    • 0,25 tl vaniljajauhetta (tai 2 tl vaniljasokeria)
    • 3 dl gluteenitonta jauhoseosta (suosittelen Viljatuotteen vaaleaa jauhoseosta)
    • 0,25 tl ksantaania
    • 1 tl leivinjauhetta
    • 0,5 tl ruokasoodaa
    1. Laita uuni kuumenemaan 190 asteeseen. Vuoraa muffinssipelti muffinssivuoilla tai käytä uunissa leviämättömiä amerikan-, silikoni- tai foliovuokia.
    2. Jos käytät pakastemustikoita, sulata ne. Soseuta mustikat veden kanssa sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa.
    3. Sekoita mustikkaseokseen öljy, sokeri, suola, kardemumma ja vanilja.
    4. Sekoita toisessa kulhossa gluteenittoman jauhoseoksen joukkoon ksantaani, leivinjauhe ja ruokasooda.
    5. Lisää jauhot nesteiden joukkoon ja sekoita tasaiseksi. 
    6. Jaa taikina vuokiin ja paista esilämmitetyssä uunissa 20 minuuttia.
    7. Jos haluat kuorruttaa muffinssit, voit sekoittaa sitruunamehusta ja tomusokerista sopivan jämäkän tahnan ja levittää sen jäähtyneen muffinssin päälle.

    Kauralastut

    $
    0
    0

    Minulle selvisi hetki sitten, että tänään vietetään varpusen päivää! Varpunen on minulle tosi tärkeä tyyppi muun muassa siksi, että kirjoitin varpusen maailmanlaajuisesta ahdingosta graduni. Jos tuo tekele kiinnostaa, pääset lukemaan sitä täällä. Vaikka itse sanonkin, niin monenlaista yllättävän mielenkiintoista varpussettiä löytyy tuon linkin takaa.

    Koska varpuset tykkäävät kovasti kaurasta, tuli mieleeni leipoa kauralastuja niiden juhlapäivän kunniaksi. Näitä superperuskeksejä ei tätä ennen blogista löytynytkään, joten siksikin niiden leipominen oli paikallaan.

    Kauralastut ( 27 kpl)
    • 3 dl sokeria
    • 0,5 dl vettä
    • 0,25 tl suolaa
    • 0,25 tl vaniljajauhetta tai 2 tl vaniljasokeria
    • 150 g vegaanista margariinia (suosittelen tummansinistä Keijua)
    • 1 tl leivinjauhetta
    • 2 dl vehnäjauhoja
    • 2 dl kaurahiutaleita
    1. Levitä leivinpaperit kolmelle uunipellille. Laita uuni kuumenemaan 175 °C.
    2. Sekoita sokeri, vesi, suola ja vaniljajauhe kulhossa haarukalla. 
    3. Lisää margariini ja sekoita tasaiseksi.
    4. Lisää leivinjauhe ja sekoita tasaiseksi.
    5. Lisää vielä vehnäjauhot ja kaurahiutaleet ja sekoita taikina tasaiseksi.
    6. Nosta taikinasta noin ruokalusikallisen kokoisia palloja leivinpaperin päälle, kullekin leivinpaperille yhdeksän kappaletta. Jätä taikinapallojen väliin runsaasti tilaa.
    7. Paista keksejä pellillinen kerrallaan esilämmitetyssä uunissa 10–12 minuuttia eli kunnes niiden reunat ovat hieman ruskistuneet. Paistamisen aikana keksit ensin leviävät runsaasti ja sitten hieman kohoavat. Taikinan lämpötilan noustessa riittävästi alkavat sokeri ja rasva kiehua ja karamellisoitua, jolloin keksi alkaa pikkuhiljaa litistyä reunoilta lähtien kauralastun näköiseksi. Jos keksit ovat paistuessaan levinneet niin paljon, että ovat liittyneet toisiinsa, kannattaa ne leikata erilleen heti paistamisen jälkeen.
    8. Anna keksien jäähtyä hyvin ennen niiden siirtelyä.

    Päiväkirja-arvonnan voittaja

    $
    0
    0

    Ostin viikko sitten Salainen päiväkirja eläintiloilta -kirjan ja pistin pystyyn arvonnan, sillä halusin antaa sen jollekulle lukijoistani. Pyysin vastineeksi itselle tärkeää tarinaa tai kokemusta, joka liittyy eläimiin. Vastauksia tuli kymmenittäin ja niitä oli ilo (ja välillä vähän suru) lukea. Vastanneiden joukosta arpaonni suosi Suvia, jolle laitoinkin jo sähköpostia. (Kannattaa vilkuilla oman sähköpostilaatikon roskaposti- ja mainososastotkin, mikäli viesti ei ole vielä tullut perille.)

    Tässä Suvin oravamuisto:
    "Eläinten parissa on tullut koettua paljon. Omat koirat ovat antaneet niin paljon hienoja hetkiä, että niiden kuvailemisesta saisi romaanin kirjoitettua.

    Vastaan kuitenkin jakamalla tarinan oravasta. Se orava oli mun hyvä kaveri, kun olin n. 6-vuotias. Joka päivä nähtiin yhden puun juurella, ja mä syötin sille kädestä pähkinöitä. Tarina sai surullisen lopun, kun orava jäi auton alle. Silloin mä itkin, mutta muistot jäivät. :) "
    Käykääpäs ihmeessä lukemassa kaikki muutkin kommentitarvontatekstin perästä, sillä mukana on niin monenlaisia tarinoita päättömistä lampaista laukusta löytyneeseen rottaan! Muistojen ja kokemusten seassa on sekä hauskoja, liikuttavia, surullisia että jopa vähän karmaiseviakin juttuja, jotka ovat kaikki vaikuttaneet niistä kirjoittaneiden ihmisten elämiin osa vähemmän ja osa vähän enemmän mullistavasti. Vaikka arvontaosio onkin jo suoritettu, niin muistoja saa tottakai edelleenkin jakaa!

    Kiitos kaikille osallistuneille! Jos kirja jäi tällä kertaa voittamatta, löytyy sitä kirjakaupoista, Oikeutta eläimille -yhdistyksen ja Vegaaniliiton nettikaupoista sekä varmasti viimeistään pian myös kirjastoista.

    Terkkuja Tuulispäästä!

    $
    0
    0

    Kaaleppi on kukko, jota luultiin kuoriutumisen jälkeen tytöksi, joten hän vältti silppurin toisin kuin muut kananmunatuotantoon syntyneet kukot.

    Tulin juuri kotiin neljän päivän reissulta Eläinsuojelukeskus Tuulispäästä. Tuulispää on eläinten vanhain- ja turvakoti, jossa asustaa neli- ja kaksijalkaisia otuksia, joilla kaikilla on oma tarinansa kerrottavanaan. Asukkaisiin kuuluu vuohia, lampaita, hevosia, poni, hamsteri, kanoja, kukkoja, myskisorsia, koiria, kissoja, kaneja, marsuja sekä mediajulkkis Osku-villisika. Moni heistä oli matkalla teurastettavaksi, mutta he saivatkin loppuelämän kodin Tuulispäästä.

    Olin Tuulispäässä vapaaehtoisena auttamassa eläinten hoidossa ja muissa jutuissa. Samalla sain tietysti rapsutella tuulispääläisiä sydämeni kyllyydestä ja oppia heistä ja heidän lajitovereistaan monia uusia asioita. Oli samaan aikaan sekä ihanaa että surullista tutustua eläimiin, koska samalla konkretisoitui niin selvästi se, miten suuri ero heidän ja tuotantotiloilla elävien eläinten elämässä on.

    Onneksi meillä on Tuulispää!
    • Tuulispään nettisivut löytyvät osoitteesta www.tuulispaa.org. Siellä on tarkempaa tietoa kaikista Tuulispään asukkaista.
    • Tuulispään Facebook-sivusta kannattaa ehdottomasti tykätä, jos haluaa kuulla näissä kuvissa olevien tyyppien kuulumisia.
    • Löydät paljon lisää kuvia reissultani Kamomillan konditorian Facebook-sivulta. Klikkailehan tiesi sinne!
    • Kuvasin allaolevan vuohien eväsvideon lisäksi muutaman muunkin videon. Tästä linkistä pääset blogin YouTube-kanavalle seurailemaan lisää leppoisaa menoa!

       
    Tuulispäässä asustaa tällä hetkellä nelisenkymmentä eläintä. Lajirikkaudesta huolimatta kaikki eläimet tulevat paria poikkeusta lukuun ottamatta hyvin toimeen keskenään.
    Heinän syönnistä voi seurata hienoja päähineitä.

    Aamu-lammas märehtii.

    Siru-lammas märehtii ja makoilee.

    Vuohet ovat tosi uteliaita ja erityisen kiinnostuneita ne ovat kaikesta, minkä voi syödä.

    Anselmi ja hänen äitinsä Aprilli.

    Leivoin vähän sorkan mallisia keksejä ja yritin ottaa niistä kuvan Osku-possun kanssa.
    Osku olisi halunnut mieluummin syödä kuvausmateriaalin. Keksien pohja on törkyöverikeksien pohja ja niiden täytteenä on paistamisen jälkeen lisättyä töhnää, jota on myös törkyöverikeksien täytteenä.

    Oskua haukotuttaa.

    Kauniita unia!
    Vuohet tykkäävät maistella kaikenlaisia asioita, kuten kumisaappaiden remmejä.
    Tuisku ja Jimi evästauolla.

    Pupun syntymäpäivälahja

    $
    0
    0

    Eräs pieni täytti vuoden, ja hänelle toivottiin synttärikakkua, jossa on koristeena pupu. Pupu sai kakun päälle seurakseen myös lahjapaketin. Mitäköhän ihmettä siellä voi olla?


    Pupun syntymäpäivälahja eli kakku 20 hengelle
    • Pohjana on kaksi tasona paistettua vaaleaa kakkupohjaa. Pohjat on leikattu tämän ohjeen mukaan.
    • Kakku on kostutettu sokerivedellä.
    • Kakun välissä on mustikoita ja vadelmia sekä mustikkamoussea.
    • Kakku on kuorrutettu ja pursotettu kaksinkertaisella annoksella jämäkkää soijavispiä, jonka seassa on hieman vadelmia väriä tuomassa. Vadelmien siemenet ovat osittain syynä sille, miksi kakun pinnalla on hieman muhkuroita.
    • Koristeet on muovailtu Dr Oetkerin sokerimassasta.


    Pupusta tuli yksinkertaisuudessaan aika söpö!

    Kamomillaa kansien väliin

    $
    0
    0

    Blogin kulisseissa on nyt hetken aikaa roudattu kaupasta kassikaupalla vehnäjauhoja ja sokeria, katseltu leivontatarvikeliikkeiden muffinssivuokaosastoja sillä silmällä ja paistettu urakalla keksejä ja kakkusia. Uusia reseptejä ei täällä blogissa ole juuri julkaistu. Syy piilee siinä, että olen alkanut kirjoittaa kirjaa!

    Ihan vielä ei kannata laittaa uunia päälle, sillä kirja on vielä hyvin hyvin hyvin alkutekijöissään. Julkaisuajankohdasta minulla ei ole vielä tietoa, mutta varovainen arvio voisi olla vaikkapa joskus ensi keväänä. Kerron asiasta tarkemmin heti, kun tietoa on olemassa.

    Valitettavasti blogi tulee nyt väkisinkin hiljenemään, sillä reseptien kehitteleminen sekä kirjaan että blogiin voi käydä liian työlääksi. Sesonkijuttuja ja kavereille leivottuja kakkuja täällä todennäköisesti tulee näkymään vanhaan tyyliin. Vastapainona hiljaiselle blogille syntyy toivottavasti jotain semmoista, mikä ihastuttaa ja saa yhä useammat tutustumaan eläinystävällisen herkkuleivonnan maailmaan.

    Toivottavasti tämä oli kiva uutinen! Uusia leipomisideoita tupsahtelee mieleeni, ja olen jo testaillut vaikka mitä reseptejä. Otan tottakai myös teiltä lukijoilta vastaan toiveita siitä, mitä kaikkea kirjassa voisi olla. Tarkoitus on, että kirjassa on pääosin vain uusia reseptejä, mutta muutama vanha tuttu blogin resepti saattaa päästä kirjaan. Minulle voi vinkata myös omista suosikkiresepteistä, jotka voisivat olla hyödyllisiä myös heille, jotka lukevat reseptinsä mieluiten paperilta.


    PS. Tampereella on pari paikkaa, joissa saattaa päästä maistelemaan ja arvioimaan Kamomillan koekeittiön tuotoksia. En aio syödä kaikkia satoja pikkuleipiä ja muita juttuja itse, vaan syötän ne työpaikkani eli Runsaudensarven asiakkaille sekä Vegaaniliiton, Oikeutta eläimille -yhdistyksen, Animalian ja Luonto-Liiton Hämeen piirin aktiiveille heidän yhteisellä toimistollaan. Tässäpä voisi siis olla hyvä porkkana tutustua eläinoikeus- ja ympäristöjärjestöjen toimintaan.

    Churrot

    $
    0
    0

    Vappu on tulossa ja silloin on kiva uppopaistella kaikenlaista. Mitenkäs olisivat vaikka espanjalaiset churrot ja ihana suklaakastike?

    Churrot
    • 3 dl vettä
    • 2 rkl maidotonta kasvimargariinia (tai öljyä)
    • 0,25 tl suolaa
    • 2 rkl sokeria
    • 0,5 tl kardemummaa (ei pakollinen)
    • 2,5 dl vehnäjauhoja
    • 0,25 tl leivinjauhetta
    uppopaistamiseen 
    • n. 7 dl rypsiöljyä
    pinnalle 
    • 4 rkl sokeria
    • 1,5 tl kanelia
    dippaamiseen
    • 50 g tummaa suklaata
    • 0,5 dl kookosmaitoa
    1. Keitä vesi esim. vedenkeittimessä, kaada se kulhoon ja sulata sen sekaan margariini.
    2. Mittaa toiseen kulhoon loput taikinan ainekset ja sekoita ne hyvin.
    3. Kaada kuivat aineet kuuman veden sekaan ja sekoita tukevalla lusikalla tasaiseksi, paksuksi tahnaksi.
    4. Anna taikinan hieman viilentyä ja laita se sitten pursotuspussiin, jossa on korkeintaan 8 millimetrin kokoinen pursotusterä.
    5. Valmista tässä vaiheessa suklaadippikastike. Mittaa kookosmaito kulhoon ja pilko suklaa sen joukkoon. Kuumenna seosta mikroaaltouunissa puoli minuuttia ja sekoita. Kuumenna lisää pienissä jaksoissa, kunnes suklaa on sulanut.
    6. Kuumenna öljy toisessa kattilassa 190-asteiseksi. Pursota churrotaikinasta noin kymmenen senttimetsin mittaisia pötköjä varovaisesti kattilaan. Varo, ettei öljy roisku, kun churro putoaa öljyyn.
    7. Paista churrot kauniin ruskeiksi ja kääntele tarvittaessa. Jos churrot tarttuvat paistettaessa toisiinsa kiinni, voit leikata ne saksilla irti toisistaan. Churrojen kannattaa antaa paistua reilusti tummiksi (ei palaneiksi), jotta ne kypsyvät myös sisältä.
    8. Nosta churrot reikäkauhalla leivinpaperin päälle hieman kuivumaan. Kierittele churrot sokeri-kaneliseoksessa.
    9. Tarjoile heti suklaadipin kera.


    Uppopaistohommissa pitää olla tarkkana, jotta talo ei pala! Älä poistu rasvakattilan luota paistamisen aikana, jotta et vahingossakaan unohda helposti syttyvää öljyä yksistään liedelle kuumenemaan. Jos rasva alkaa poreilla ja savuta, on se liian kuumaa ja syttyy helposti. Siirrä kattila tällöin heti pois liedeltä ja tarvittaessa kaada sen joukkoon lisää öljyä viilentämään sitä. Jos öljy syttyy palamaan, älä koskaan yritä sammuttaa sitä vedellä tai vaahtosammuttimella, sillä seuraukset ovat todennäköisesti tuhoisat. Pidä kattilan kansi lähellä ja tukahduta liekit sillä. Myös sammutuspeite on hyvä olla olemassa keittiössä käden ulottuvilla.

    Tässä on todella hyvä Jyväskylän vapaapalokunnen tekemä video, joka havainnollistaa sitä, miksi palavaan öljyyn ei saa kaataa vettä.

    Minilomalla Kööpenhaminassa

    $
    0
    0

    Olin kolmen yön minilomalla Köpiksessä tsemppaamassa avopuolisoani ja hänen kavereitaan marathonilla. Itse en juoksennellut, mutta sen sijaan söin ihan kiitettävän hyvin. Olin etukäteen hieman kauhuissani Kööpenhaminan vegaaniruokatarjonnasta, sillä en ollut kuullut siitä ihan kauheasti mitään hyvää. Yhtäkään papua tai muuta erityisen proteiinipitoista ruokalajia en reissun aikana nähnyt, mutta olin pakannut matkapakaasiin Topasin eväsnakkeja ja pähkinöitä, joten hyvin pärjäsin.

    Jännittävä löytö kaupan hyllyltä: luomuhiivaa!

    Ekana iltana söimme italialaisessa Vesuvio-nimisessä ravintolassa, jonka listalta ei löytynyt yhtäkään kasvis- saatika sitten vegaaniruokaa. Tämä ei kuitenkaan ollut mikään ongelma. Tarjoilija pyysi minua kertomaan, mitä haluan syödä ja he sitten toteuttivat sen ihan pätevästi. Sain oikein hyvänmakuisen kasvispitsan ilman juustoa.



    Toisen illan ruokapaikaksi valikoitui australialainen Reef N' Beef -ravintola, jonka ruokalista oli myös hyvin lihaisa. Sielläkään ei vegaaniruoka tuottanut mitään ongelmia ja sain tosi kauniin annoksen erilaisia kasviksia perunasta tehdyn renkaan sisällä.


    Kolmannen päivän jälkkäriosaston hain Naturbageriet-leipomosta, jonka valikoimissa on paljon vegaanisia leivonnaisia. Muistaakseni kaksi tarjolla olleista reilusta kymmenestä vaihtoehdosta ei ollut vegaaninen, joten valinnanvaraa tuossa leipomossa kyllä oli.


    Ikäväkseni täytyy kyllä sanoa, että ostamani leivonnaiset olivat aika iso pettymys. Ne maistuivat aikalailla semmoiselta, miltä vegaanileivonnaisen luulee maistuvan, jos ei tiedä, miten hyviä herkkuja ilman kananmunia ja lehmänmaitoa voi helpostikin tehdä. Eivät ne mitenkään erityisen pahoja olleet, mutta vähän semmoisia kuivia, kohoamattomia ja vähän mauttomia. Harmi!


    Kolmannen päivän ruokapaikaksi löysin vähän vahingossa HappyCow-sivustolta kokonaan vegaanisen Botanicin. Se on lähellä Naturbagerietia, joten siksi päätin mennä sinne syömään. Paikka on aika raakaruoka- ja kepeyspainotteinen. Valitsin siellä syödäkseni tosi herkullisen juuresannoksen, jossa oli bataatista ja / tai porkkanasta tehtyä sosetta, juuriselleriä ja keltajuurikasta sekä paahdettua riisiä ja veriappelsiinivinaigrettea. Enpä olisi uskonut, että juuriselleri voi maistua niin hyvältä.


    Eräs matkaseuralaisistani on hyvin pahasti allerginen lehmänmaidolle ja hänestä olikin mahtavaa, että ruokalistalla oli paljon jälkkärivalinnanvaraa. Hän söi juustokakkua sorbetilla ja punajuurilla. Melkoisen jännä yhdistelmä, mutta kuulemma se oli hyvää. Ainakin annos oli todella kaunis.


    Oma jälkkärini Botanicissa oli annos raparperia, keksiä ja sorbettia. Kuten kaikki muutkin niin myös tämä annos oli tosi kaunis ja hyvänmakuinen. Annoksen keksit olisivat sellaisenaan olleet ehkä hieman kuivakoita, mutta annoksen mukana ja kastikkeen kera nekin maistuivat juuri kivoilta. Jälkkäri oli myös suht hapanta – olihan se raparperia – ja olikin kiva, että raparperin makua ei oltu peitetty yltiöpäisellä sokerimäärällä.

    Suosittelen Botanicia varsinkin heille, jotka eivät kaipaa erityisen tuhtia evästä matkallaan.


    Yksi matkan ruokaan liittyvistä kohokohdista oli se, kun löysin Netto-kaupasta Lovicen suklaajäätelöä suklaakastikkeella, jota ei ainakaan toistaiseksi myydä Suomessa. Purkki oli jäätelökaapin ylimmällä hyllyllä ja tunnistin sen rasian muodosta. Olipa kyllä hyvää! Tätä toivoisin myös Suomen jäätelöaltaisiin!


    Kööpenhamina on sen verran pieni kaupunki, että siellä pääsee jalkaisinkin mukavasti liikkumaan paikasta toiseen. Vaikka se kuulostaakin aika perusturistitouhulta, jota kaikki eivät arvosta, niin suosittelen kiertoajelua veneellä, sillä veneen kyydistä näkee kaunista kaupunkia sopivan tiiviissä paketissa.

    En varsinaisesti shoppaillut reissun aikana, mutta kävin yhdessä mainitsemisen arvoisessa kaupassa eli EcoEgossa. Kaupan valikoimissa on paljon kaikenlaista ekoa ja hippikamaa, kuten vaatteita, astioita, kosmetiikkaa ja asusteita. Tosi kiva kauppa ja mukava myyjä! Ostin sieltä äärimmäisen tärkeitä asioita eli värikkäitä jäätelökulhoja sekä tulevan kesän piknikkejä ajatellen lusikan, haarukan ja veitsen sekä mukin. Ostokseni olivat biohajoavaa laatua eli jos joskus haluan niistä lopullisesti eroon, voin esimerkiksi kaivaa ne maahan, jossa ne sitten maatuvat.


    Lähdin Kööpenhaminaan aika päämäärättömästi ja ilman sen kummempia etukäteissuunnitelmia yhtään minkään suhteen, joten oli tosi mukavaa, että sain helposti hyvää ruokaa ja keksin kivaa tekemistä. Olisin voinut jäädä sinne pidemmäksikin aikaa, mutta tällä kertaa lomailimme ministi.

    Törkyöverijäätelö

    $
    0
    0

    Koska törkyöverikeksit ovat ihastuttaneet niin monia ihmisiä, päätin jäädyttää niiden pääidean eli suklaan ja soijatuorejuuston muutaman muun ainekset kanssa. Hyvää tuli, varsinkin kun sen tarjoili butterscotch-jäätelön kanssa!

    Törkyöverijäätelö (n. 8 dl)
    • 1 prk maustamatonta Tofuttia eli soijatuorejuustoa
    • 5 dl soijamaitoa
    • 1,5 dl sokeria
    • 1/8 tl suolaa
    • 1/8 tl vaniljajauhetta
    • 100 g tummaa suklaata
    1. Sekoita soijatuorejuusto, soijamaito, sokeri, suola ja vanilja sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa tasaiseksi.
    2. Sulata suklaa vesihauteessa tai varovaisesti mikrossa ja sekoita se muun jäätelömassan sekaan.
    3. Laita massa jääkaappiin kylmettymään niin pitkäksi aikaa, että se on sopivan kylmää jäätelökoneellesi. (Jotkut jäätelökoneet tarvitsevat kylmemmän massan kuin toiset.)
    4. Valmista jäätelöksi jäätelökoneen ohjeen mukaan.
    5. Laita valmis jäätelö pakastimeen puoleksi tunniksi kiinteytymään kunnolla ennen sen tarjoilua.

    Jogurttijäätelö

    $
    0
    0

    Helle. Ihana tekosyy tehdä jäätelöä! Tämä jäätelö on samaan aikaan sopivasti makeaa, kirpeää ja kermaista eli tosi herkkua! Lisäksi se on helppoa tehdä, jos vain kotoa löytyy jäätelökone. Kaveriksi tein tälle vadelmakastiketta yksinkertaisesti sekoittamalla pakastevadelmia, sokeria sekä vettä ja keittämällä niitä mikroaaltouunissa muutaman minuutin.

    Jogurttijäätelö (n. 1 l)
    • 1 prk (500 g) maustamatonta soijajogurttia (Alpro tai Rainbow)
    • 2,5 dl soijavispiä (Alpro)
    • 1 dl sokeria
    • 0,25 tl vaniljajauhetta (tai 2 tl vaniljasokeria)
    • 2 rkl sitruunamehua
    1. Sekoita kaikki ainekset tasaiseksi esim. sauvasekoittimella. Varmista, että sokeri sulaa nesteiden joukkoon.
    2. Valmista jäätelöksi jäätelökoneen ohjeiden mukaan.
    3. Anna valmiin jäätelön kiinteytyä pakastimessa vielä puoli tuntia ennen tarjoilua.

    Helppoja vegaanisia jälkiruokia

    $
    0
    0
    Yksi maailman yksinkertaisimmista jälkiruoista:
    suklaamousse, joka on valmistettu soijavispistä ja sulatetusta suklaasta.

    Facebookissa on vastikään perustettu ryhmä nimeltä Paskaa vegaaniruokaa. Ryhmän jäsenet voivat lisätä sinne kuvia ja kertomuksia ammattilaisten valmistamista ruoka-annoksista, joissa ei kaikki ole mennyt ihan nappiin. Oma suosikkini ryhmän kuvista on jälkiruoka-annos, jonka ainesosina ovat maustamaton tofu ja puolukat. Kyllä. Maustamaton tofu ja puolukat, ei mitään muuta. Annoksen tekijällä oli varmasti ihan hyvä visio leipäjuusto & lakka -tyyppisestä jälkiruoasta ja siitä pitääkin kiittää, mutta valitettavasti annos taisi mennä aika pahasti metsään.

    Yleisimpiä ryhmässä esiin tulleita ongelmia ravintoloiden ja ruokaloiden vegaaniannoksissa ovat proteiinirikkaiden ainesosien puuttuminen sekä taitamaton maustaminen: kummallisen usein vegaaniruoka-annoksesta on jätetty mausteet jopa pois. Eräs hyvin helppo ja valitettavan yleinen tapa tehdä vegaanisesta ruoka-annoksesta epäkelpo on tottakai klassinen "Lisäänpä tähän annokseen juustoa, kalaa, kanaa, katkarapuja, lammasta tai lehmänmaitoa" -temppu.


    Vegaanina ravintolassa

    Minulla ei ole oikeastaan koskaan ollut mitään vaikeuksia saada ravintolasta itselleni sopivaa ruokaa. Jos tiedän, että edessä on ravintolareissu, otan etukäteen selvää ravintolan tarjonnasta. Jos en löydä ravintolan nettisivuilta mitään tietoa heidän vegaaniruoistaan, tutkailen, olisiko joku toinen vegaani kenties käynyt kyseisessä ravintolassa syömässä. Hyviä apuvälineitä tähän ovat Tampereen vegaanitarjonnasta kertova Gastropapu-blogi, monien muidenkin kaupunkien ravintoloista kertova Hyvä kurkku, Facebookin useat kaupunkikohtaiset vegaaniryhmät sekä tietysti maailmanlaajuinen HappyCow-nettisivusto.

    Jos mitään varmuutta vegaaniruoasta ei löydy kaivelemalla nettiä, niin otan suoraan yhteyttä ravintolaan joko soittamalla tai sähköpostilla. Yleensä en kainosti kysele, että voisikohan ravintolasta saada vegaaniruokaa vaan ilmoitan ystävällisen kohteliaasti, että sinä ja sinä päivänä olisi sellaiselle tarvetta. Yleensä vähän kuulostelen, että tarvitseeko vegaani-sanaa vääntää rautalangasta vai ei. Lisäksi myös kerron toiveita siitä, että tofut ja pavut olisivat kivoja ja lupaan myös antaa tarvittaessa vinkkejä ja vastata kysymyksiin.

    Jos ravintolaan mennään ilman ennakkovaroitusta, en säikähdä, vaikka listalta ei löytyisi mitään kasviksiin viittaavaakaan. Kerron olevani vegaani ja kysyn, voisiko kokki valmistaa minulle ruokalistan ulkopuolelta annoksen. Enpä muista, että olisin koskaan saanut kieltävää vastausta. Jälkkäriosasto sen sijaan on yleensä sitten vähän hiljaisempi.


    Vegaanijälkkäriä?

    Ituhippielämää-blogissa kirjoitettiin erityisesti proteiiniaiheeseen viitaten avoin kirje ruoanlaiton ammattilaisille. Minä ajattelin matkia ja kirjoittaa puolestani ravintoloiden vegaanijälkiruokatarjonnasta. Oikeastaan juttu on aika lyhyt ja se on se, että sitä ei valitettavan usein ole olemassa. Tässäpä onkin lista käytettäväksi ihan kenelle tahansa, joka kaipaa vinkkejä helppoihin jälkiruokiin, joiden ainekset löytyvät lähes mistä tahansa kaupasta.
    • Suklaamousse. Tarvitset yksinkertaisimmillaan käytännössä kaksi raaka-ainetta: 50 g vegaanista suklaata ja purkillisen vaahtoutuvaa soija-, kaura- tai riisivispiä. Vispejä valmistavat esimerkiksi Alpro, SoyaToo!, GoGreen sekä Sunnuntai ja niitä löytyy lähes jokaisesta kaupasta. Suurella todennäköisyydellä myös useimmat tukkuliikkeet myyvät näitä. Sulata suklaa, vaahdota vispi ja sekoita ne yhteen. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa sokeria, vaniljaa ja ripaus suolaa. Jaa annoskulhoihin ja koristele vaikkapa suolapähkinöillä, vadelmilla tai kookoslastuilla. Taatusti helppoa ja hyvää.
    • Suklaamoussejäädyke. Suklaamoussesta voi jatkojalostaa jäädykkeen annostelemalla sen pieniin kulhoihin ja pakastamalla sitä noin tunnin ajan. Helppoa ja hyvää. Jos annoksia tekee valmiiksi pakastimeen, niin ne kannattaa ottaa puolta tuntia ennen tarjoilua huoneenlämpöön pehmenemään eli sopivasti siinä vaiheessa, kun asiakas on saanut pääruoan pöytään.
    • Suklaamoussekakku. Toinen jatkojaloste. Tee kakulle keksipohja vegaanisesta margariinista (esim. sininen Keiju) ja murennelluista vegaanisista kekseistä ja painele se vuoan pohjalle. Valmista suklaamousse sadasta grammasta suklaata ja yhdestä purkista vispiä. Levitä mousse pohjan päälle ja anna jähmettyä jääkaapissa.
    • Jäätelö. Monet ravintolat tekevät itse jäätelöä, joten tässäpä hyvä vaihtoehto vegaaniruokailijoita mietittäessä. Yksinkertaisimmillaan vegaaninen jäätelö syntyy kookosmaidosta, sulatetusta maidottomasta suklaasta ja sokerista. Mimosan jäätelökioski tarjoilee monenlaisia muita jätskiohjeita. Ei ole myöskään mitenkään häpeällistä turvautua valmiisiin, vegaanisiin jäätelöihin. Helppoa ja hyvää.
    • Suklaa-banaanikakku. Hui, ihan oikeaa leipomista ilman kananmunaa! Ei hätää. Tässä vain soseutetaan banaanit, sekoitetaan ainekset ja sitten paistetaan. Tuloksena on herkullinen, klassikkoleivonnainen, jonka voi tarjota vaikka lämpimänä soijajäätelön kanssa. Helppoa ja hyvää.
    • Lätyt tai vohvelit. Luit oikein, lätyt tai vohvelit. Ilman kananmunaa. Kyllä. Asia selitetään linkkien takaa löytyvissä resepteissä. Lättyjen ja vohvelien kanssa kannattaa tietysti tarjota näyttävä läjä tuoreita marjoja ja hedelmiä sekä sitä paljon puhuttua soijajäätelöä. Helppoa ja hyvää.

    Tässä oli muutama superhelppo jälkkäri. Useampi sata muuta vähän tyylikkäämpää ja juhlavampaakin leivonnaista ja jälkiruokaa löytyy selaamalla tätä blogia ja sen reseptiarkistoa.

    Kamomillan konditorian reseptit ja vinkit ovat olemassa juuri sitä varten, että kuka tahansa voi leipoa herkullisia leivonnaisia ilman eläinkunnan tuotteita ja syöttää näitä leivonnaisia kenelle tahansa – myös muille kuin vegaaneille.

    Autan todella mielelläni, jos kaipaat ravintolassasi, laitoskeittiössäsi tai pitopalvelussasi vinkkejä vegaanijälkiruokapeukalon siirtämiseen kämmenen keskeltä reunemmalle. Koska tämä blogi ei ole minulle minkäänlainen rahastuskanava, en tietenkään veloita vinkeistä ja neuvomisesta mitään. Yhteystiedot löytyvät täältä.

    Lopuksi jaan vielä muutaman jälkkärikuvan inspiraatioksi. Kuvien alta löytyvät linkit resepteihin. Toivotan mukavaa vegaanijälkkäriseikkailua!

    Pulla
    Appelsiini-suklaakakkuset
    Puolukkamuffinssit
    Vohvelit
    Mutakakku
    Pähkinä-suklaakakkuset
    Butterscotchjäätelö
    Ylläritäytekakkuset

      Tillijäätelö suolakurkuilla

      $
      0
      0

      Tiedän, että se kuulostaa ja näyttää epäilyttävältä. Luottakaa minuun: se on hyvää!

      Tillijäätelö (n. 1 l)
      • 5 dl soijavispiä (Alpro)
      • 3 dl soijamaitoa
      • 2 dl sokeria
      • 0,5 tl vaniljajauhetta (tai 2 rkl vaniljasokeria)
      • hyppysellinen suolaa
      • 1 ruukku tilliä
      1. Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen ja soseuta sileäksi.
      2. Valmista jäätelöksi jäätelökoneen ohjeen mukaan.
      3. Laita valmis jäätelö vielä puoleksi tunniksi pakastimeen jähmettymään kunnolla.
      4. Tarjoile suola- tai maustekurkkujen kera.

      Idean tähän makukomboon sain huulirasvasta, jonka makuna oli vaniljajäätelö-tillisuolakurkku ja joka tuoksui lumoavalta. Kyseinen huulirasva tuli minulle Vegan Cutsin Beauty Boxin mukana. Vaikka tillijäätelö kuulostaa ideana ihan superomituiselta, maistuu se itse asiassa todella hyvältä erityisesti juurikin suolakurkun kanssa. En ehkä syöttäisi tätä sille paatuneimmalle lihansyöjälle, jonka mielestä vegaaniruoka on aina epäilyttävää, mutta muille kyllä.

        Kesäinen vadelmajäätee

        $
        0
        0

        Tämä juoma on ihana valmistaa iltasella jääkaappiin odottamaan, jos seuraavaksi päiväksi on luvattu hellettä. Pakkaa juoma vaikka termospulloon ja lähde puistoon tai rannalle nauttimaan auringosta tätä siemaillen!

        Kesäinen vadelmajäätee (1,5 l)
        • 1,5 l vettä
        • 5 pss valkoista teetä (esim. Clipper vanilja)
        • 1 dl sokeria
        • 2 sitruunan mehu
        • 2 dl vadelmia
        • Tarjoiluun jääpaloja
        1. Kuumenna puoli litraa vettä 80-asteiseksi. (Voit myös kaataa jääteekannun pohjalle pari desilitraa kylmää vettä ja lisätä joukkoon puoli litraa kiehuvaa vettä. Kiehuvassa vedessä haudutetusta valkoisesta teestä tulee kitkerää, joten siksi tällainen säätö.)
        2. Hauduta teepusseja kolme minuuttia.
        3. Lisää sokeri, sitruunoiden mehu ja loput vedet.
        4. Anna jäähtyä jääkaapissa kylmäksi ja lisää lopuksi vadelmat. Sekoittele sen verran, että vadelmista irtoaa jääteehen mehua.
        5. Tarjoile jääpalojen kera.

        Pari vinkkiä
        • Jos haluat tehdä jääteen ilman sokeria, voit käyttää sen sijasta maun mukaan stevianestettä, esim. 8–16 tippaa.
        • Suosittelen käyttämään kotimaisia vadelmia, sillä listeriariskin vuoksi keitetyt vadelmat eivät tässä juomassa maistu tai näytä niin kivoilta kuin tuoreet tai pakastetut.

        Kissatäytekakku speltistä

        $
        0
        0

        Kavereiden lapsi täytti vuoden ja sai tämmöisen kakun maisteltavakseen. Ihan kauheasti en ehtinyt sitä koristella, joten yksinkertaisesti vain lätkin soijavispit sen pinnalle ja muovailin nuo simppelit kissat sitä koristamaan. Tuli ihan söpö, vaikkakin vähän erityylinen kuin kakkuni yleensä ovat.

        Täytekakkupohja speltistä (10 henkilölle)
        • 3 dl sokeria
        • 0,5 tl suolaa
        • 1 dl rypsiöljyä (ei kylmäpuristettua)
        • 2,5 dl omenasosetta
        • 0,25 tl vaniljajauhetta (tai 2 tl vaniljasokeria)
        • 6 dl leivontakarkeita spelttijauhoja
        • 1 rkl leivinjauhetta
        • 3 dl vissyä
        1. Levitä leivinpaperi uunipellille ja laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen.
        2. Sekoita sokeri, suola, rypsiöljy, omenasose ja vanilja.
        3. Lisää puolet vehnäjauhoista ja leivinjauhe ja sekoita nopeasti tasaiseksi.
        4. Lisää loput vehnäjauhot ja vissy ja sekoita nopeasti tasaiseksi.
        5. Kaada taikina leivinpaperille tasaiseksi kerrokseksi ja paista esilämmitetyssä uunissa 30 minuuttia.
        6. Anna jäähtyä ja leikkaa sopiviin osiin.
        7. Kostuta vesi-sitruuna-sokerivedellä. 
        8. Täytä tuoreilla mansikoilla ja pensasmustikoilla sekä kinuskivispillä. 
        9. Kuorruta vaahdotetulla soijavispillä. 
        10. Anna vetäytyä kylmässä seuraavaan päivään.

        Kinuskivispi
        • 1 prk Alpron soijavispiä
        • 0,5 dl fariinisokeria
        • 1/8 tl vaniljajauhetta (tai 1 tl vaniljasokeria)
        • 0,5 tl agar agar jauhetta
        1. Mittaa ainekset kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi. Vähennä lämpöä ja keitä sekoitellen kaksi minuuttia.
        2. Anna seoksen jäähtyä ja jähmettyä kylmässä vähintään neljä tuntia.
        3. Vaahdota sähkövatkaimella kuohkeaksi vaahdoksi ja käytä täytteenä tai kuorrutteena.

        Kesäiset cocktailtikut

        $
        0
        0

        Tämä resepti ei taatusti mullista maailmoja omaperäisyydellään, mutta tekee se siitä kuitenkin hitusen söpömmän ja maukkaamman.

        Kesäiset cocktailtikut
        • tuoreita mansikoita
        • tuoreita pensasmustikoita (metsämustikat ovat liian löllööntyviä tähän tarkoitukseen)
        • tuoreita vadelmia
        • tai ihan mitä vaan vastaavia tarpeeksi hyvin koossapysyviä maukkaita marjoja tai hedelmäpaloja
        • cocktailtikkuja
        1. Työnnä tikku läpi marjoista ylimmästä marjasta aloittaen.
        2. Tikun alimmaksi marjaksi kannattaa laittaa mansikka, jonka kanta on leikattu pois veitsellä. Tällöin siihen tulee tasainen pinta, joka pysyy pystyssä lautasella.
        3. Tarjoile mahdollisimman heti.
        Viewing all 299 articles
        Browse latest View live